perjantai 28. elokuuta 2020

Viikkopunnituksia

Morjensta pöytään! Blogi on elellyt hiljaiseloa, mutta meikäläinen ei! Ei oikein ole ollut mitään asiaa, mutta laihdutukset jatkuvat samaan tyyliin ja elämänmuutos on arjessa mukana. Kaksi viikkoa on taas kulunut viime painopäivityksestä, joten on aika tänne blogiinkin päivitellä miten sillä rintamalla mennään.


21.8. perjantaina tuli taas tämä pirun 99,1kg. Noh, päästiinpä siihen lukuun mikä on alimmillaan puntarilla tullut matkalla! Mutta kuten jo edellisellä postauksessa manailin, niin motivaatiota on syönyt tämä kun tulosta tulee niin saakelin hitaasti. Syön kunnolla enkä hiiren annoksia, repsahduksia ei ole tullut ja sitä läskiä kyllä on mitä ottaa. Että mistä johtuu hidas painon lasku?


Tänään perjantaina 28.8. paino oli pudonnut hyvin, sillä painoksi tuli 98,4kg. Yhteensä pudotusta on nyt siis 3,7kg. Fiilis on kuitenkin, että uskaltaako tähän luottaa, ensi viikolla paino on kuitenkin taas varmasti kilolla noussut. Ja ens viikolla olis 2kk-raportin aikakin!

Mutta, näillä mennään. Syksykin saapuu pikkuhiljaa, tänä aamuna oli jo sukat vedettävä jalkaan kun töihin lähdin vispaamaan. Ja hanskatkin piti laittaa käteen! Ensi viikolla alkaa myös syksyn ryhmäliikunnat ja täytyy sanoa, että olin pikkuisen pettynyt tarjontaan! En tiedä johtuuko koronasta, mutta mitään uutta ei paikallisella salilla ollut tarjota. Yksi uutuusjumppa, muuten samoja tunteja. Olisin odottanut jotain uutta, jotain sellaista tuntia johon olisi huonokuntoisen helppo lähteä mukaan! Nyt tunnit ovat merkinnällä "raskas", ja niille en uskalla vielä ainakaan osallistua.

Saa siis nähdä, käynkö ryhmäliikuntatunneilla ollenkaan. Kehonhuolto-tunnit kyllä kiinnostaa, sillä en varmasti ole ainut jolla kehonhuolto jää väliin. Ja kuinka tärkeää se olisikaan meille kaikille, mutta varsinkin itselleni kun raskasta hoitotyötä teen!

perjantai 14. elokuuta 2020

Viikkopunnituksia

Heissulivei ja hellät tunteet! Taas on aika viikkopunnitusten. Ja aina yhtä jännän äärellä kun vaa'alle meno lähestyy! No mites onkaan mennyt?


Ei voi olla totta, taas paino noussut! 7.8. paino näytti siis 99,8kg, eli viikontakaisesta painoa tuli lisää 700 grammaa.

Ja tänään, 14.8. paino 99,3kg. Onhan se laskenut joo, mutta parisen viikkoa sitten paino oli vielä alhaisempi. Mistähän nämä painon jojottelut oikein johtuvat? Tuntuu, että tässä junnaillaan kokoajan paikoillaan. Viimeksi kun laihdutin, niin paino tippui tasaisesti eikä tullut tällaisia ikäviä nousuja. Kuukaudessa olin tiputtanut 5kg, nyt vasta 2,8kg. 

Täytyy olla kuitenkin kiitollinen siitä, että alle sadan ollaan pysytty. Mutta laskeehan tämä motivaatiota, kun tulosta ei tule vaikka kaiken tekee oikein. Ei repsahduksia, ei ylensyöntiä, hyvää ruokaa kaloreiden pysyessä 2000kcal tietämillä tai alle. Loppukuusta pitäisi jo ottaa uusia mittauksia ja vertailukuvia, tällä hetkellä on fiilis että niissä ei mitään muutosta tule olemaan.

Luovuttaa en kuitenkaan aio, sitä älkööt pelätkö! 

tiistai 11. elokuuta 2020

Liikunta osaksi arkea - omat vinkit & suosikit

En ole koskaan ollut mikään liikunnan rakastaja. En vain kerta kaikkiaan ole saanut itseäni sellaiseen olotilaan koskaan, että jos on tylsää, niin lähdenpä lenkille! Menenpä salille! Vuosien ajan jokin liikuntakärpänen puraisee ja saan joksikin aikaa päälle moodin käydä liikkumassa, mutta sitten se tyrehtyy.

Syytän vuorotyötä osittain, sillä esimerkiksi sen vuoksi ei mikään säännöllisesti tapahtuva onnistu, esimerkiksi ryhmäliikuntatunnit. Toki tunneilla voi käydä silloinkin kun sopii, mutta tietyillä tunneilla ohjelma jatkuu tietyn aikaa samana ja sitten se vaihtuu, tai opetellaan joka kerta jotain uutta. Vuorotyön vuoksi myös väsymys on joskus sitä luokkaa, ettei kertakaikkiaan keskittyminen riitä mihinkään kuin pakollisiin kotihommiin.

Kuinka sais itelleen sen olotilan, että tykkäisi liikkua? Miksi se sohva ja laiskottelu on aina parempi ajatus omasta mielestä? Kun kuitenkin aina, IHAN AINA, hyvän treenin jälkeen on hyvä olo ja itseensä on tyytyväinen. Ja maailman murheet unohtuvat - muistan aina, kun myin Facebookin kirpparilla pyykinpesukonetta ja ostajakandidaatti alkoi hankalaksi, lähdin kesken kaupanteon pump-tunnille raivoissani. Tunnin jälkeen hoksasin, etten ollut kertaakaan ajatellut tätä tilannetta tunnin aikana, vaikka olin niin vihainen ennen lähtöä!

Kuva © Pixabay

Miten liikunnasta sitten saisi miellyttävää? Jopa niin, että se olisi osa omaa arkea?

1. Tee siitä rutiini. Elämässä on kaikenlaisia rutiineja: on aamupesurutiinit, iltapesurutiinit, siivouspäivät jne. Kun rutiinia suorittaa, niin pikkuhiljaa se alkaa kuulumaan elämään samaan tapaan kuin joka päiväinen hampaanpesu. Maanantaisin sali, keskiviikkoisin lenkki jne. Vuorotyöläinen voi tehdä rutiiniksi esimerkiksi sen, että ennen iltavuoroa käy salilla.

2. Välineurheilu. Ei toki kannata heti ostaa kaikenmaailman vetoremmejä ja sheikkereitä. Mutta esimeriksi uudet treenivaatteet tuovat ainakin itselle motivaatiota myös käyttää niitä! Myös aktiivisuusrannekkeet voivat motivoida liikkumaan.

3. Ota kaveri mukaan. Kaverin kanssa sovitut keskiviikkolenkkeilyt tulee helpommin tehtyä, kun ei kehtaa tapaamista peruakaan. Itse tykkään mieluummin urheilla yksin, mutta joillekin on helpompaa aloittaa uusi harrastus kaverin kanssa.

4. Hanki personal trainer. Ammattitaitoinen valmentaja osaa suunnitella liikunnat juuri sun elämällesi sopivaksi!

5. Ole kärsivällinen, aloita rauhallisesti. Jos kunto on huono, niin ihan varmasti ekat kerrat salilla tai lenkillä ovat järkyttäviä ja voivat latistaa. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Eikä heti aluksi kannata asettaa tavoitteeksi neljää salikertaa ja viittä kävelylenkkiä, silloin ihan varmasti epäonnistuu ja into loppuu! Aloita kevyesti; aloita esim. kulkemalla työmatkat kävellen ja yksi salitreeni viikossa. Kun tähän oppii, voi liikuntamääriä pikkuhiljaa nostaa.

Mitkä tavoitteet asetin itselleni?

Heti aluksi päätin, että alan kulkemaan huiman työmatkani (vajaa 2km!!) pyörällä, ja niin nyt olenkin tehnyt. Autolla saan mennä silloin, kun ilma töihin lähtiessä on kamala sekä yövuoroihin. Talvea mietin, koska oon tullut hirveän araksi ja pelkään kaatumista :D Suunnittelen ostavani nastarenkaat pyörään, josko sillä saisi pelkoa pois. Kävellä en töihin halua.

Tämän lisäksi aloitan (jälleen kerran) kuntosalilla käymisen. Salitreenaus on aina ollut mulle mieluista, mutta aina se jää jostain syystä, yleensä väsymyksestä. Yksi syy voi olla myös se, ettei siitä ole tullut mulle rutiinia! 

Syksyn tullen käyn myös ryhmäliikuntatunneilla aina kun sellaisille pääsen. Spinning-tunnit ovat lemppareita, tunnin täytyy vaan olla max. 30 minuutin pituinen, pitemmällä tunnilla jalkapohjat kipeytyvät. Myös kehonhuolto-tunnit kiinnostavat.

Tärkeinpänä koen, että aloitan pikkuhiljaa. Pienin askelin otan liikunnan osaksi arkeani, en rykäisemällä heti viittä salikertaa viikkoon ja aamuaerobiset päälle (Miten muuten joku jaksaa?? Täytyy olla kyllä suuri intohimo lähteä aamulla klo 5 lenkille, ite en vois kuvitellakaan että lähtisin ennen aamuvuoroa mihinkään, aamuherätykset on helvetistä!).

Miten sinä olet saanut liikunnan osaksi arkea?

keskiviikko 5. elokuuta 2020

Kuvia elämänvarrelta - kuinka päädyin yli satakiloiseksi?!

Muistan aina, kuinka äiti varoitteli mua nuorena, että älä päästä itseäsi yli 70 kiloiseksi! Niin vain taas jälleen kerran äidin opit menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja paino hivuttautui aina vain ylemmäs. Eri asia sitten on se, onko tuollainen varoittelu äidiltä sopivaa... En kuitenkaan koe, että olisin äitini sanomisten vuoksi lihonut tai että se olisi syynä epäterveellisiin elämäntapoihin. 

Miksi paino sitten alkoi nousemaan? Kokosin tähän postaukseen useita kuvia nuoruudesta aina nykypäivään saakka, eli kurkataanpa elämäntarinaani!
 

Maaliskuu 2009, 68kg
Olin 19-vuotias, hoikka tyttö ja tämä paino olisi se tavoitteeni nytkin. Asuin vielä virallisesti kotona, mutta vietin aikaa paljon mieheni tykönä, viikonloput ja lomat. Arkipäivät asuin koulun asuntolassa, eli vastasin ihan itse omista syömisistäni. Tuolloin tuli juopoteltua joka viikonloppu, jopa kaksi päivää ja ruokavalio oli mitä oli. Sain ostaa kaupasta mitä halusin ja sain syödä mitä halusin. Kilot eivät kuitenkaan vielä tarttuneet kroppaan, nuori kun olin! 

En sano, että olin tuolloin masentunut, mutta jotain sellaista oli ilmassa. Halusin laihtua ja ihailin anorektikkoja. Irc-galleriassa kuuluin proana-ryhmään ja siellä yhdessä jaettiin motivaatiokuvia luurangon laihoista, huom. sairaista ihmisistä! En ole koskaan ollut anorektikko, mutta ajatusmaailma oli syvästi siihen suuntaan. Kunpa vain olisin ymmärtänyt, että paino oli just hyvä mulle enkä ollut yhtään lihava. Teini-iästä lähtien olin pitänyt itseäni lihavana. Nyt, kun katson nuoruuden aikaisia kuvia, näen sopusuhtaisen, kauniin tytön. 


Toukokuu 2010, 75kg
Opiskelin lähihoitajaksi ensimmäistä vuotta. Perusopinnot kohta takana ja suuntautuminen alkoi syksyllä. Nautin opiskelusta, meillä oli hyvä ryhmä! Olin asunut tässä vaiheessa omillani vuoden ajan, joten sain ostaa ja syödä just sitä mitä halusin. 

Elämä oli kiireistä, arkipäivät opiskelin ja viikonloput kävin töissä. Aina välillä maanantaisin aloitin laihdutuksen, joka kuitenkin tyssäsi aina muutaman päivän päästä. Mieliteot veivät mennessään.


Heinäkuu 2010, 78kg
1,5 vuotta meni siihen, että keräsin itselleni kymmenen kiloa lisää. Kroppa ei enää siis suodattanut yhtä hyvin epäterveellisen ruokavalion tuomia kaloreita, vaan alkoivat pikkuhiljaa jäämään paikoilleen. Vartalonmallini on kuitenkin sellainen, että kilot menevät pers-reisiosastolle. Maha on alkanut kasvamaan vasta sadan kilon kieppeillä. Ja tissit pysyvät yhtä pieninä, niihin ei rasvaa mene varmasti yhtään :D


Heinäkuu 2012, 90kg
Pari vuotta ja yksi kymppikilo taas lisää ruppiin. 3-vuorotyötä olin tässä vaiheessa tehnyt vuoden päivät ja huonon ruokavalion myötä se toi oman osuutensa kilojen kertymiseen. Vatsalaukkuni on pohjaton ja varsinkin rauhalliset yövuorot menivät mässätessä, kun ei muutakaan tekemistä keksinyt!


Heinäkuu 2013, 94kg
Tämä kuva on yläasteen aikaisen luokan luokkakokouksessa otettu. Ja tämä kuva herätti ensimmäistä kertaa minut siihen, että nyt ollaan lihottu ja paljon! En ollut aikaisemmin tajunnut kuinka isoksi olin tullut. Tämän kuvan myötä alkoi ensimmäinen laihdutusrupeamani. Toki aiemminkin oli yritetty laihduttaa, mutta nyt motivaatio oli sellainen, että tulosta tuli.


Lokakuu 2013, 86kg
Nakukuvia, ihanaa!! Painoa lähtenyt n. 8kg ja muutoksen näkee aika hyvin! Kuten huomaa, vyötärö on kaventunut ja yläkroppa muutenkin. Kilot ovat mulla lähteneet aina ensimmäisenä mahasta ja viimeisenä sieltä, mistä haluaisin (eli pers ja reidet).


Helmikuu 2014, 80kg
Oikeanpuolimmaisissa kuvissa olen siis tuon 80kg. Tähän painoon pääsin tällä laihdutuskerralla, laihdutusinto kesti sen yhdeksän kuukautta. Muistaakseni kävin alimmillaan n. 78 kilossa vuonna 2014.

Pysyin noin vuoden ajan tuossa 80 kilossa. Pikkuhiljaa laihdutusinto lakkasi, lopetin kuntosalilla käymisen ja liikunnan muutenkin, annoskoot suurenivat ja ateriarytmi meni taas päin prinkkalaa. 

Tästä eteenpäin kilot tulivat takaisin aina niin, että lopulta paino tämän vuoden kesäkuussa oli sen 102 kiloa. Motivaatio on tällä kertaa sama kuin heinäkuussa 2013, nyt ollaan tosissaan liikenteessä, kuten olin tuolloinkin. Toivoisin, että nyt onnistuisin löytämään itselleni sen oikean tavan elää, että paino pysyisi normaalissa enkä enää lihoisi!

maanantai 3. elokuuta 2020

Katan keittiössä - Kanapastasalaatti

Voi, kukapa ei rakastaisi pastasalaatteja! Näitä ihania oikein kastikkeisia, pastaisia salaatteja, joissa kasviksena on ehkä juuri ja juuri hemapa-pussi. Väärin! Pastasalaattia voi tehdä myös kevyemmin, maun kärsimättä! Tämän ohjeen bongasin Piia Pajusen blogista, kiitos hänelle siis! Hieman oma ohjeeni on erilainen, mutta hyvää tämäkin on!

Kanapastasalaatti

4 annosta


200g täysjyväpastaa
4prk Lagom-kanasäilykettä
1 pussi jääsalaattia
2 tomaattia
1 punainen paprika
1 sipuli
250g maustekurkkukuutioita

Kastike:
2dl turkkilaista jogurttia
3rk sinappia
(maun mukaan muita mausteita, itse laitoin valkosipulijauhetta)

1. Keitä pasta ohjeen mukaan, jäähdytä
2. Pilko kasvikset kulhoon
3. Lisää joukkoon kanasäilykkeet (valuta öljy pois) ja jäähdytetty pasta, sekoita
4. Yhdistä kastikkeen ainekset ja lisää kulhoon, sekoita hyvin
5. Valmista! Jaa neljään annokseen.

Ravintosisältö per annos

Kilokaloreita 376kcal
Hiilihydraatteja 40g
Proteiineja 31g
Rasvaa 9g

lauantai 1. elokuuta 2020

Viikkopunnituksia

Taas aika viikkopunnitusten! Pariin viikkoon en ole niitä laittanutkaan, tuo kuvien siirtäminen puhelimesta on aina niin veemäistä puuhaa! Bloggerilla on myös mobiiliversio, mutta se on ihan susi: tekstien muokkaaminen ei onnistu kunnolla ja lisäksi kuvia voi laittaa vasta tekstin loppuun.

No, miltä nyt näyttää?


Poikkeuksellisesti edellisviikolla punnitsin jo torstaina 23.7. itseni, sillä illalla oli tiedossa eräs tilaisuus mihin kuului ruokailu. Ja mitä, paino noussut!! 101 kiloa, 900 grammaa siis tullut viikossa takaisin. Kylläpä meinasi vituttaa, kun jo näin alkuvaiheessa tulee painoa takaisin vaikka tehnyt kaiken oikein. Kävin edellispäivänä salilla, olisiko se voinut vaikuttaa painonnousuun?


Voi hyvänen aika näitä kuvia... Kyllä mää ne suorassa otan, puhelin vaan aina nakkaa ne väärinpäin ja pitää kuvat muokata sitten oikeinpäin ja tässä tulos! No, perjantaina 31.7. menin jännityksellä vaa'alle. Toteutuuko heinäkuun tavoite, eli paino alle sadan? NO TOTEUTUIHAN SE! Paino 99,1kg, meikäläinen punnitaan taas neuvolassa heh!

Tästä ei muutakuin eteenpäin vaan kohti seuraavaa tavoitetta - syyskuun loppuun mennessä paino 95 kiloon!