Valmennus ohi - mitä siitä jäi käteen?

Talvella kerroin ottaneeni henkilökohtaisen valmennuksen Prehealthilta, valmentajana Sara Södervik. Valmennus sisälsi 10 tapaamiskertaa, sekä ruokavalio-ohjeen ja kuntosaliohjelmat. Nyt valmennus on tullut päätökseen. Valmennusaika tuntui pitkältä, vaikka toisaalta lyhyeltäkin! Mitä ajatuksia valmennus jätti?

Syy, miksi valmennuksen otin, oli se, että paino on pysytellyt jo yli vuoden samoissa lukemissa eikä se tunnu muuttuvan juuri suuntaan tai toiseen. Painonpudotus oli siis se oma tavoitteeni koko jutulle. Heti alkuun sanon, että paino ei ole koko aikana tippunut kuin vajaan kilon. Joku voisi nyt ajatella, että kallis valmennushan meni hukkaan! Mutta onko se näin?

Valmennuksen ajan olen käynyt aktiivisesti salilla kahdesti viikossa ja tähän lisäksi vielä valmentajan kanssa tapaamiset. Näillä tapaamisilla ollaan sitten tehty toiminnallisia treenejä tai keskitytty esim. selkään, se kun tuntuu olevan se kohta mulla, mihin en tuntumaa saa millään. Salilla käynti on saanut aivan uutta buustia, nyt oikein odotan että pääsen treenille! Kevennysviikko pari viikkoa sitten oli turhauttava, kun salitreenejä ei ollut!

Ruokavaliota olen toteuttanut melko hyvin ohjeiden mukaan. Viikottain olen syönyt myös sen ulkopuolelta, mutta kuten valmentaja sanoi, niin se ei haittaa, kunhan taas seuraavana päivänä jatkaa ruokavaliolla. Ruokavalio on tosi yksinkertainen: sisältää vain perusraaka-aineita ja puhdasta ruokaa. Ei kermaa, kastikkeita, proteiinivanukkaita tms. Kuulostaa tylsältä ja sitä se onkin :D MUTTA, positiivisin asia tässä on se, että jatkuvat vatsanväänteet ja ripuloinnit ovat hävinneet kokonaan! Ja ruokavalioon kuuluu maitotuotteita sekä viljaa. Oonki tullut siihen tulokseen, että oma vatsa pysyy hyvässä kunnossa tällä ruokavaliolla, joka on täysin ravitsemussuositusten mukainen. Ja sisäinen minimalistini nauttii yksinkertaisista ruuista!

Huomion voisin tähän väliin sanoa, että ruokavalion ohjeen mukaan kilokaloreita tuli päivässä noin 2400kcal. Eli millään kitudieeteillä ei olla oltu!

Valmennuksen ajan olen kokenut suuria onnistumisen tunteita. Huomaan kuinka kehityn ja miten oma niin henkinen kuin fyysinen vointikin on ollut älyttömän hyvä. Tällaisia onnistumisen tunteita en ole oikeastaan elämäni aikana kokenut koskaan. Tästä hyvä esimerkki on punnerrukset: alkukartoituksessa sain tehtyä vaivoin yhden punnerruksen, nyt lopputestissä meni 16!!! Aivan mahtava juttu!

Nyt jatkan tätä hommaa itsekseni, uudella saliohjelmalla jonka valmentaja vielä teki (2-jakoinen, ylä- ja alakropille). Ruokavaliota myös toteutan, sillä tämän ruokavalion olen todennut itselleni hyväksi ihan vatsan hyvinvoinninkin kannalta. Eilen piti töissä mennä maistelemaan kermaista kinkkupastaa ja kyllä on ripulia taas tänään väännetty!

Voin siis lämpimästi suositella näitä henkilökohtaisia valmennuksia. Saat tavata valmentajaa henkilökohtaisesti ja hän näkee sen myötä mikä on sulle parasta. Rahoille saa varmasti vastinetta!

Seuraavassa postauksessa kerronkin sitten lukuina, mitä tuloksia valmennuksesta tuli. Vi ses!

Sisar hento valkoinen

Osastolla jyllää noro. Suojautumisesta huolimatta se pääsee hiipimään potilaisiin huone kerrallaan. Osa sairastuneista on potilaita, joilla on muistisairaus. He eivät ymmärrä pysyä huoneissaan, vaan tulevat käytäville, samalla repien kanyyleita irti. Toisella puolen osastoa on koronaeristyshuoneet, joissa on eristyksessä koronaa sairastavia vuodepotilaita. Heidän hoitamisensa pesuineen ja syöttämisineen vie kahden hoitajan ajan. Kaiken tämän lisäksi yksi potilas alkaa voimaan huonosti, ja hänen luonaan menee 2-3 hoitajan aika useamman tunnin ajan.

Tässä kuvaus eräästä sunnuntai-aamusta vuodeosastolla, hieman muunneltuna. Kaikki ovat varmasti lukeneet hoitoalan työtaisteluista. Kuusi sairaanhoitopiiriä lakkoilee ja sen lisäksi muualla on tukitoimena ylityö- ja vuoronvaihtokielto. Useampi vuoro ollaan menty vajaalla miehityksellä, kun poissaoloihin ei kertakaikkiaan sjaisia saada. Ja koska noro on iskenyt, niin myös se kaataa hoitajia sairaslomille.

Nyt ei enää ole kyse palkasta. Nyt on kyse hoitoalalla olevista ongelmista, jotka ovat koronan myötä saaneet pisteensä. Näin ei voi enää jatkua. Se ei voi olla niin, että vakiväki joustaa; jää aamuvuoron päälle iltavuoroon, vaihtaa vuoroja, tulee vapaalta töihin. Kiitoksena tästä saa 20 euron hälytysrahan (hälytysraha on paikallisesti sovittava asia, tämä summa omalla työnantajalla arkena tehdystä työstä). Lähihoitajan peruspalkka, minulla noin 2200 euroa bruttona, on säälittävä verrattuna siihen, mitä työ akuuttivuodeosastolla sisältää. Saati sairaanhoitajan peruspalkka, joka on vain muutaman sata euroa suurempi, vaikka sairaanhoitajan koulutus on ammattikorkeakoulutus!

Palkkakeskusteluissa nostetaan aina esille hoitajien suuret palkat. Jopa lähemmäs 4000 euron palkkoja saa media revittyä. Näihin palkkoihin vaan otetaan mukaan vuorotyön tuomat lisät. Ne ovat haittalisä siitä, että hoitaja on töissä jouluaattoillan, samaan aikaan kun muu perhe nauttii yhdessäolosta. Kuka siihen suostuisi peruspalkalla?

Yhden kerran urani aikana olen lähihoitajana saanut muutamaa euroa yli 3000 euron kuukausipalkan. Tämän saadakseni olin kuukauden tehnyt töitä niin, että kävin vuorojen välissä vain kuusi tuntia nukkumassa, toki vapaapäiviä oli välissä. Kyllähän tuo summa vastavalmistuneella tuntui hyvältä, mutta eipä tuota työtahtia olisi kauaa kestänyt.

Usein kuulee (yleensä heiltä jotka ei asioista mitään tiedä) sanottavan, että kyllä kuka tahansa hoitotyötä tekee. Eihän se ole kuin vaipanvaihtoa ja syöttämistä! Voi kuulkaas! Ihminen tarvitsee muutakin kuin puhtaat vaatteet, ruokaa ja lääkkeet. Ihminen tarvitsee ymmärrystä, turvallisuutta, läheisyyttä, aktiviteetteja. Kaikkeen siihen hoitaja yrittää vastata parhaansa mukaan. Muistisairaan vanhuksen, kehitysvammaisen tai päihdeasiakkaan kohtaaminen vaatii muutakin kuin sen, että hän saa puhtaat vaipat. Saattohoidossa olevan potilaan hoitamisen lisäksi myös hänen omaisensa tarvitsevat hoitajalta henkistä tukea. Saati, jos ihminen alkaa voimaan huonosti. Mitä tarkoittaa, kun suupieli kääntyy yhtäkkiä alaspäin? Mitä teen kun vanhusta ottaa rinnasta? Miten toimin kun asukas saa epilepsiakohtauksen? Saati jos potilas menee elottomaksi? Mitä tarkoittaa, kun potilaalla turvotukset vain lisääntyvät?

Toivon, että nyt mennään maaliin asti tämän homman kanssa. Annan tukeni kaikille hoitoalan työntekijöille. 

#meidänkaikkienasia

Maaliskuun painonpudotus

Moikkelis! Taas on yksi kuukausi takana ja aika käydä läpi kuukauden tulokset painon suhteen! Mitenkäs nyt mennään?

1.4. 91,8kg (-10,3kg)

25.3. 92,1kg (-10kg

18.3. 92,4kg (-9,7kg)

11.3. 91,4kg (-10,7kg)

4.3. 92,6kg (-9,5kg)

Maaliskuussa paino putosi 800 grammaa. Yhteensä alkuvuoden aikana paino on tippunut 2kg. Ensin fiilis oli, että joopas joo, taas tätä samaa hommaa, että junnataan. Mutta! Aina pitää koittaa löytää jotain positiivista! Jos samaan malliin jatkan, niin vuoden lopussa painoa on jo kahdeksan kiloa vähemmän. Ja mitä hitaammin tämä homma etenee, sitä pysyvämpiä tulokset ovat!