Vuosi muutosta takana

Vuosi on tätä uutta elämäntapaa opeteltu. Heinäkuussa 2020 matkan aloitin kesäloman jälkeen. Silloin kesälomalla tuli mitta täyteen ahmimista ja huonoa fyysistä kuntoa. Silloin myös tajusin, että jos aion hoitoalalla työskentelyä jatkaa, niin kroppa ei tule fyysisesti raskasta työtä kestämään eläkeikään asti. Pakko oli jollekin ruveta, sillä näin ei voi jatkua!

Miten vuosi on mennyt, mitä se on käteen jättänyt?

Alku aina hankalaa, vaikka motivaatio oli satasessa. Nälkä vaivasi, ruoka pyöri jatkuvasti mielessä. Kelloa katsoin milloin saan taas syödä! Aina sanotaan, ettei laihduttaessa saa nälkä vaivata. Minä olen eri mieltä tietyissä tapauksissa. Jos tausta on samanlainen kuin mulla eli ahmiminen, elimistön nälkäsignaalit ovat tällöin hukassa, koska elimistö on tottunut saamaan jatkuvasti ruokaa. Pitäähän sen oppia, milloin nälkä on oikea, eikä vain mielihalua! Tänä päivänä näläntunne on hävinnyt, kun elimistö on oppinut, että kyllä sitä ruokaa tulee, kun aika on. Näläntunne tulee silloin, kun oikeasti on nälkä, ja olen pikkuhiljaa alkanut opettelemaan intuitiivista syömistä. Jos ruoka-annos tuntuu vajaalta, voin kaveriksi ottaa vielä leivän, ja niin edelleen.

Vuoden aikana olen oppinut mulle sopivan rytmin ruokailuun. 3-vuorotyö tuo siihen haasteensa, ja aluksi pitikin paperille suunnitella kellonaikoineen, miten syön minkäkin työvuoron ollessa. Ateriarytmi on ihan erilainen aamuvuoropäivinä ja yövuoropäivinä! Nyt tämä tulee selkäytimestä, eikä paperisuunnittelua enää tarvita.

Tästä tulikin mieleen, kun viimeksi kävin työterveystarkastuksessa. Jo silloin mulla oli tapana syödä aamuvuoropäivänä kotona aamulla jotain pientä ja sitten töissä aamun kahvitauolla vielä lisää. Työterveyshoitaja moitti, kun syön kaksi aamupalaa... Mikähän hänen ratkaisunsa asiaan olisi ollut?! Pakkohan se on ennen töihinlähtöä jotain haukata! Nykyään syön banaanin aamulla ja töissä sitten puuron lisukkeineen, ja se passaa hyvin! 

Yks päivä tajusin, kuina helpoksi tämä ruokajuttu on mennyt. Samat pöperöt pyörivät aamulla, välipalalla ja iltapalalla. Ei tarvitse miettiä, mitä sitä söisi. Päivän kaksi pääateriaa vaihtelevat ja niiden kohdalla harrastan mealpreppausta. Kyllä on helppoa, kun ottaa vain kipon jääkaapista ja lämmittää!

Liikunnan suhteen vaihtelee. Työmatkat olen vuoden ajan kulkenut pääsääntöisesti pyörällä ja siitä olen todella tyytyväinen! Myös muita matkoja pyöräilen jos pystyn, jos ei esimerkiksi ole isoja kantamuksia tarve kannella. Muuten liikunnan suhteen mieli vaihtelee. En edelleenkään ole saanut säännölliseksi muuta liikuntaa. Vaikka salilla käynti on aina mukavaa, eikä ikinä jälkeenpäin ole paha olo, niin siltikin se jossain vaiheessa unohtuu pitkäksi aikaa. Tosin talven jälkeen tajusin jotain; että näinhän mulla aina on! Pitkä talvi menee kaamoksessa, eikä kiinnosta yhtään mikään. Elämä on eloonjäämistaistelua ja silloin jaksaa vain pakolliset hommat tehdä. 

Haluaisin saada liikuntaharrastuksen osaksi arkeani. Toivottavasti joskus olisi niin, sillä huomaan liikkumisen hyvät puolet: jumit pysyvät poissa, kun kroppa saa päinvastaisia liikkeitä kuin arjessa. Kehonhuoltoa pitäisi enemmän tehdä, en onneksi kuulu ainut olevan jolla se unohtuu, heh!

Henkisesti voin todella hyvin. Vuoden aikana painonpudotuksen tavoitteena ei enää ole pelkästään ulkonäkö, vaan tavoitteeksi on tullut myös yleinen hyvä olo ja kunto, mitä ylipainon vähentyminen tuo. Itsetuntoni kasvaa kokoajan, kun fyysinen vointikin paranee. Huomaan, että mäkin pystyn vaikka ja mihin! Ilman kehopositiivisuutta en varmasti olisi näin pitkälle päässyt. 

Jotenkin tällä hetkellä on sellainen fiilis, että tällä kertaa onnistun. Tällä kertaa todellakin saan elämäntapani pysyvästi kuntoon ja ahmiminen on taakse jäänyttä elämää. Hitaasti, mutta varmasti tuloksia tulee niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Tsemppiä kaikille meille, jotka ovat muutoksen tiellä!

Paluu arkeen

Heissan vaan! Jopas on kulunut aikaa viime postauksesta! Joku voisi ajatella, että siinä taas yksi laihduttelija, kesän tullen kaikki plörinäksi ja kilot tulee juosten takaisin! Ehei, en vain ole jaksanut blogia päivitellä. Kevät ja alkukesä meni melkoisen väsymyksen vallassa, tuntui että piti vaan koittaa arjesta selvitä ennen kesälomaa. Nyt se ihana kesäloma on takanapäin ja arki kutsuu taas. Voi luoja että vituttaa, mutta koitan ajatella, että muut ihmiset on täysin samassa tilanteessa. En minä ole maailman ainut ihminen, joka joutuu töissä käymään loman jälkeen :D

Hieman sivussa tämä oma muutosprojekti on kieltämättä ollut oikeastaan koko vuoden. Kesäloman aikana en ole ajatellutkaan liikuntaa, terveellistä syöntiä saati puntarilla käyntiä. Halusin nollata kunnolla pään! Vaikka tässä ollaankin elämäntapoja muuttamassa niin ajattelen, että välillä on pakko saada pää tyhjäksi siitä kaikesta uudesta mitä on tullut opittua. Uudet asiat elämässä väsyttävät, oli kyseessä sitten opiskelu, uusi työ tai sitten ne uudet tavat ruokailla. Kun on vuosikausia mähmättänyt menemään, niin kyllä pääkoppa on koetuksella uudesta tavasta elää.

Ruokailut ennen kesälomaa pysyivät hallinnassa, en alkanut ahmimaan. Vähän annoin siimaa enemmän, eli esimerkiksi kahvikutsuilla tuli otettua sitä kakkua. Sehän tässä on tarkoitus, että opin herkuttelemaan silloin kun siihen on aihetta! Kesäloman aikana tuli hieman takaisin taas ahmiminen. Toisaalta, halusin kesäloman kyllä mennäkin niin, että saan syödä niitä omia lohturuokia ilman häpeää tai morkkista. Ja mikä kummallisinta, niin huomasin, ettei ne enää maistukaan niin hyviltä?

Miltäs sitä nyt tällä hetkellä näytetään? Otetaanpa siis mitat ja kuvat esille! Suluissa mitat lähtötilanteessa eli kesäkuun lopulla 2020.

PAINO: 93,8kg (102,1kg) = -8,3kg

PAINOINDEKSI: 32,5 eli merkittävä ylipaino (35,2 eli vaikea ylipaino)

VYÖTÄRÖ: 103cm (101cm) = +2cm

ALAVATSA: 112cm (117cm) = -5cm

LANTIO: 119cm (126cm) = -7cm

REISI: 71cm (75cm) = -4cm

KÄSIVARSI: 35cm (37cm) = -2cm

RINTA: 106cm (uusi mitta)

Viimeksi olin punninnut itseni 18.6. jolloin paino oli 88,8kg. Eli kesäloman aikana kiloja tuli 5kg!! Aivan kamalaa. Vaan eihän se mitenkään voi pelkkää läskiä olla, ei kukaan kuukauden aikana viiden kilon edestä läskiä kerrytä. Tai sitten minä olen ensimmäinen ihminen maailmassa jolle niin käy :D Mielenkiinnolla katson, mihin suuntaan ja kuinka nopeaa paino alkaa taas menemään, kun ruokavalion putsaan ja liikunta tulee taas enemmän kuvioihin.

Kuvia en nyt laita, sillä niissä ei näkynyt juuri mitään muutosta edellisiin kroppakuviin, jotka olen vuodenvaihteessa ottanut. 

Näihin tunnelmiin ja fiiliksiin, kohti syksyä ja uutta energiaa!

Laiskaa menoa

Hei moi vaan piiiiitkästä aikaa! Jotkut blogissa käyneet ovat varmasti ajatelleet että jaaha, taas yksi jojolaihduttelija, kun blogia ei ole pariin kuukauteen päivitelty. Se on ihan totta, että nyt talven aikana on kyllä ollut melkoista taistelua, ei vain laihdutuksen vaan ylipäätään elämän kanssa. Tuntuu, ettei ole jaksanut tehdä muutakuin töissä käydä ja siihen pakolliset tekemiset eli kauppareissut, ruuanlaitot ym. En ole ajatellut pienessä mielessäkään, että jaksaisin salilla lähteä käymään! 

Jollakinlailla oma mieli on kuitenkin muuttunut eri suuntaan. Aikaisemmin ajattelin että noniin, tässä tämä taas oli, pistetäänpä taas ranttaliksi elämä! Nyt kuitenkaan en ole stressiä vetänyt, sillä tähän ikään olen jo oppinut itseni sen verran hyvin tuntemaan, että tämä kausi tulee joka helvetin talvi. Ja koska sen nyt tiedän, niin olen antanut itseni vain olla, antanut luvan olla tekemättä mitään ylimääräistä.

Koko talven ajan ruokailut ovat pysyneet hyvinä, annoskoot maltillisina ja työmatkapyöräilyä olen edelleen tehnyt. En ole repsahtanut, vaan viime vuonna opettelemani tavat ovat pysyneet mukana elämän pyörteissä. Sehän se onkin elämäntapamuutoksen tarkoitus, että opetellaan uusia tapoja ja rutiineja vanhojen edellisten tilalle. Joku ruuvi mun päässä on siis vääntynyt eri asentoon! Kiitän tästä kehopositiivisuus-aatetta, ilman sitä en varmasti olisi nyt tässä näine ajatuksineni. Vaikka joku sanookin, ettei kehopositiivisuuteen kuulu laihduttelu - mun ajatuksia tästä voit lukea pari postausta taaempaa.

Puntarillakaan en ole aina muistanut käydä. Päivittelin nyt sivupalkkiin tämän vuoden painoja, jotka olen ottanut ylös. Samoissa lukemissa on pyöritty, jospa nyt tämä paino alkaisi pysymään kasilla alkavana! Viime kesänä asettelemat tavoitepainot jäävät kyllä kauas, mutta - niin saavat jäädäkin! Heitän tavoitepainoilla nyt vesilintua!

Kevät saapuu ja valo lisääntyy. Heti on tunne, että energiaa on taas enemmän! Viimeisten parin viikon aikana on alkanut taas kuntosali vetämään enemmän puoleensa ja ajatuksissa se on ollut enemmän ja vähemmän. Jospa tässä taas joku päivä sinnekin saisi itsensä raahattua! 

Näihin tunnelmiin, jospa taas arkiaktiivisuus lisääntyisi ja saisi muutakin sisältöä päiviinsä kuin työn!