Syntinen laihdutus

Seuraava teksti sisältää mietteitä laihdutuksesta ja kirjoittajan mielipiteet saattavat triggeröidä lukijaa, joka ajattelee toisin. Luethan omalla vastuulla!

Onko laihduttaminen nykyään väärin? Saako laihduttamisesta puhua? Vai pitääkö sitä koskeviin julkaisuihin laittaa merkintä "sisältövaroitus", kuten tämänkin tekstin alussa?

Varsinkin sosiaalisessa mediassa yksi jos toinen vaikuttaja kertoo omia näkökulmiaan asiaan, ja pääsääntöisesti nämä näkökulmat ovat laihduttamista vastaan. Puhutaan dieettikulttuurin vääristämistä ihmisistä, dieetti- ja laihdutuskulttuurin myötä tulleista ongelmista, kuinka laihduttaminen sairastuttaa ja pilaa elimistön. Puhutaan itsensä hyväksymisestä.

Suurimman osan kanssa olen samaa mieltä - dieettikulttuuri on perseestä. Kukaan ei elä kitudieeteillä, saati että se tekisi elimistölle hyvää. Nutrilett-kuureilla ei fyysistä työtä tekevä jaksa (kokeilin päivän), enkä usko että kevyempääkään työtä tekevä jaksaa pussikuurilla kauaa olla. Nälän suurentuessa sitten repsahdetaan, ja "kaikki on pilalla"-ajatusmaailma iskee. Taas epäonnistuin! (Onkohan enää Herbalife-tuotteita olemassakaan? Ite muistan niitä ysärillä äidillä olleen kotona. Samanlaisia jauholitkujahan nekin oli, eihän niistä tullut kuin paha mieli!)

Laihduttamisen ympärillä on stigma dieettikulttuurista. Sen vuoksi laihduttaminen on saanut negatiivisen kuvan. Että aina jos joku laihduttaa, hän tekee sen itseään kiduttamalla. Ja tottakai osasyynä on myös vuosikausien kauneusihanne laihasta naisesta. Ollaan tehty mitä vaan, että laihdutaan.

Mutta jos laihduttaa elämäntapojaan muuttamalla? Saako silloin puhua laihduttamisesta? Saako elämäntapojen muuttamisella olla yhtenä tavoitteena se, että paino putoaa?

Ajattelen niin, että laihduttaminen on itsensä muokkaamista haluttuun suuntaan siinä missä esimerkiksi ripsien pidennyksen, huulten täyttäminen, hiustenpidennykset, silikonirinnat tai itseruskettavien käyttö. Joku haluaa laittaa ripsien pidennykset, koska omat ripset ovat lyhyet, ja toinen täyttää huuliaan, koska omat huulet ovat ohuet. Päinvastoin kuin laihdutus, niin nämä asiat ovat hyväksyttyjä, jos kritisoit edellämainittuja asioita saat kuulla kunniasi. Mutta miksei ole hyväksyttyä haluta olla laiha? 

Mitä ajan takaa, on se, että miksi tietty itsensä muokkaaminen on tehty pahaksi, mutta muita, lähes vastaavia itsensä muokkaamiseen liittyviä asioita, pidetään ookoona? Vaikka takana on täysin sama ajatus: itsensä muokkaaminen haluttuun suuntaan. Miksei muut itsensä muokkaamiset ole pannassa? Samallalaillahan niidenkin takana on ihanne jostain muusta kuin on.

(Jotta kukaan ei ymmärrä väärin, niin ei, en vastusta huultentäyttöä tai muutakaan. Yritän vain saada lukijaa pohtimaan näitä ristiriitaisuuksia, sillä sellaiseksi tämän asian koen.)

Jonkin aikaa jätin somessa kertomatta laihduttamisesta ja puhuin vain elämäntapojen muuttamisesta. Mutta nyt kun mietin tätä ristiriitaisuutta, olen päättänyt puhua asioista oikein. Kun mulla on tavoitteena nimenomaan laihtua! Sen lisäksi, että muutan elämäntapani ja löydän hyvinvointia elämään. En koe olevani oma itseni ylipainoisena, vaikka itseni hyväksynkin nykyään tällaisena kuin olen. Se ei silti tarkoita, ettenkö haluaisi muuttaa itseäni johonkin suuntaan. Sellaiseen, mikä vastaa ihannetta omasta itsestä.

Mitä mietteitä herättää? Olenko ihan hakoteillä mielipiteideni kanssa?