Otsikon kysymystä kuulee varmasti ihan jokainen, joka on päättänyt lopettaa alkoholin käytön. Myös minä. Olen kuullut olevani tylsä, minulta on kysytty että enkö ottaisi edes paria, minulle on suututtu kun en lähde saunomaan ja juopottelemaan. Elämässä pitää olla hauskaa, ei saa tulla tylsäksi!
Musta on käsittämätöntä, että jotain päihdettä lähes väkisillä tuputetaan ihmisille. Juo alkoholia niin rentoudut, olet hauska, se kuuluu tiettyyn tilanteisiin. Entä jos minä tuputtaisin kahvia vieraalle? Ai et juo kahvia, no miksi et? No voit sää yhen kupin juua seurana! Ai sulle tulee rytmihäiriöitä ja unettomuutta? Ei mulle vaan tuu, pystyn juomaan kahvia vaikka ennen nukkumaanmenoa ja nukun silti kuin tukki! Eikö kuulostakin älyttömältä keskustelulta? Miksi tämä keskustelu kahvin juonnista on älytön, mutta holittomuutta joutuu selittelemään ja siltikin ihmiset pyörittelevät silmiä valinnallesi?
Vuonna 2022 olen juonut viisi kertaa. Juomiseni on vähentynyt murto-osaan siitä, mitä se ennen oli. Ennen join aina kaikkina vapaina viikonloppuina (kuten tiedätte, olen vuorotöissä eli viikonloput yleensä töissä), kesäloman perjantai-päivät meni juodessa ja joskus lauantait ja keskiviikot. Vuosien aikana krapulat ovat pahentuneet jatkuvasti niin fyysisesti kuin henkisesti. Oksentaminen ja paskantaminen alkaa jo yöllä, ja sitä saa jatkaa päivään asti. Henkinen morkkis jatkuu pitkälle viikkoon. Kunnes parhaimmillaan uusi ralli alkaa taas perjantaina.
Päätin heti alkuun olla avoin sen suhteen, miksi olen lopettelemassa alkoholin käyttöä. Venetsialaisten jälkeen vuonna 2021, minun mieheni, ensimmäistä kertaa koko 16 vuoden suhteemme aikana, sanoi kyllästyneensä mun raivokohtauksiin. Kohtauksiin, joita aina saan kun juon ja ne kohdistuvat mieheeni. Yleensä sanallisesti, mutta myös fyysisesti olen käsiksi käynyt. Näitä raivokohtauksia ovat vuosien varrella myös kaverit nähneet tai jopa kokeneet. Tällöin ymmärsin, että nyt pitää stopata ja miettiä.
Tämän vuoksi koen, että mulla on alkoholiongelma. En ole alkoholisti, mutta alkoholin käyttö aiheuttaa ongelmia.
Monesti, kun joku jälleen kerran kyseenalaistaa naureskellen mun juomattomuutta, ja kun vastaan rehellisesti, keskustelu hyytyy ja varkain kääntyy seuraavaan aiheeseen. Mulle tulee vain yksi ajatus mieleen: alkoholin käyttö on niin normalisoitu meidän kulttuuriin, että jos joku uskaltaa ääneen sanoa sen olevan ongelma, niin sitä ei hyväksytä. Kyllähän nyt pitää Ilmarin synttäreillä viinaa juoda! Ihan sama, vaikka nämä illat päättyvät aina tappeluihin ja oksenteluihin, niin kyllä ei hauskaa voi olla ilman viinaa!
Vaikka olenkin harvakseltaan tänä vuonna juonut, olen huomannut harvemman juomisen tuoneen niin paljon hyvää mulle, että sama malli tulee jatkumaan edelleen. Henkinen hyvinvointi on parantunut ihan älyttömästi. Vaikka perusluonteeltani olenkin aina vittuuntuva, niin sellainen ahdistuksen tunne on hävinnyt kokonaan. Yhdistän tämän täysin juomattomuuteen.
Voin ottaa alkoholia, jos koen että hetki on sille sopiva. En enää koskaan aio juoda siksi, että on jonkun synttärit, on juhannus tai uusi vuosi. Pakotettuna en juo enää koskaan. Jos joku lähipiiristä ei tätä ymmärrä, niin se on hänen ongelmansa, ei mun.
